Hauta, terva ja arkku

Hankinta

Lähdin taannoin etsimään Siivouspäivän kirpputoreilta arkkua. Ideana oli saada jokin säilytyspaikka parvekkeen kaikille rojuille. Homma menikin paremmin kuin rasvattu: melkein oitis sopiva kandidaatti löytyikin ja vielä sopuhintaan (mukaan tarttui myös sopivasti arkuntäytettä, kuten kuvasta näkyy).

Idea

Kun arkku oli löydetty, sitä oli tietenkin lähdettävä tuunaamaan oman maun mukaiseksi. Melko nopeasti päätin, että ainoa oikea tapa suojata arkku ulkotilojen olosuhteita vastaan oli vanha kunnon hautaterva. Onhan tervalla suojattu asioita maailman sivu! Lisäksi pidän jopa sen hajusta.

Asiaa tutkiessani minulle selvisi, että helpoin tapa olisi ehkä hankkia "Roslangin mahonkia" pinnoitus tarpeiksi. Kyseessä on sekoitus johon tulee yksi osa hautatervaa, yksi osa vernissaa (keitettyä pellavaöljyä) ja yksi osa puutärpättiä. Samalla opin knoppitietona, että sanan "tökötti" oikea merkitys on itseasiassa koivuterva.

Toteutus: esityöt

 Roslangin mahongin hankin Antiikkiverstaasta, samoin kuin muut tykötarpeet kuten pensselit. Verstaalla osasivat opastaa, että kannattaa maalata ohuita kerroksia ja useampi. Sanoivat myös, että tahma lähtee parhaiten näpeistä ihan vedellä.

Arkun pinnassa oli entuudestaan ohuelti lakkaa ja sen läpi eivät imeydy roslangin mahongit tai sen paremmin muutkaan tökötit. Hiomahommiin siis!

Pääsin testaamaan uutta Saksan maalta tilaamaani Boschin hiontahärveliä ja vielä kun sääkin oli kuin morsian, mikäs siinä suristellessa. Tai niin luulin. Kyllä on pieneksi laatikoksi paljon pintaa!

Kädet tutisten kannoin arkun urakan päätteeksi sisään ja pidin neuvoa antavan simapullon ääressä...

Toteutus: tököttiä pintaan

Pitihän sitä vielä saada tuotteet sudittua päälle, ainakin ensimmäinen rundi! Keräsin itseni sohvalta ja ryhdyin ihmettelemään pensseleitä ja purkkeja. Haju oli ainakin vakuuttava ja niin oli näkökin kun suti iski puuhun.

Nyt vaan jännätään miten terva imeytyy ja millä aikataululla. Sitä saa nyt ihmetellä reilussa Terva Leijonan tuoksussa :)