Hauta, terva ja arkku

Hankinta

Lähdin taannoin etsimään Siivouspäivän kirpputoreilta arkkua. Ideana oli saada jokin säilytyspaikka parvekkeen kaikille rojuille. Homma menikin paremmin kuin rasvattu: melkein oitis sopiva kandidaatti löytyikin ja vielä sopuhintaan (mukaan tarttui myös sopivasti arkuntäytettä, kuten kuvasta näkyy).

Idea

Kun arkku oli löydetty, sitä oli tietenkin lähdettävä tuunaamaan oman maun mukaiseksi. Melko nopeasti päätin, että ainoa oikea tapa suojata arkku ulkotilojen olosuhteita vastaan oli vanha kunnon hautaterva. Onhan tervalla suojattu asioita maailman sivu! Lisäksi pidän jopa sen hajusta.

Asiaa tutkiessani minulle selvisi, että helpoin tapa olisi ehkä hankkia "Roslangin mahonkia" pinnoitus tarpeiksi. Kyseessä on sekoitus johon tulee yksi osa hautatervaa, yksi osa vernissaa (keitettyä pellavaöljyä) ja yksi osa puutärpättiä. Samalla opin knoppitietona, että sanan "tökötti" oikea merkitys on itseasiassa koivuterva.

Toteutus: esityöt

 Roslangin mahongin hankin Antiikkiverstaasta, samoin kuin muut tykötarpeet kuten pensselit. Verstaalla osasivat opastaa, että kannattaa maalata ohuita kerroksia ja useampi. Sanoivat myös, että tahma lähtee parhaiten näpeistä ihan vedellä.

Arkun pinnassa oli entuudestaan ohuelti lakkaa ja sen läpi eivät imeydy roslangin mahongit tai sen paremmin muutkaan tökötit. Hiomahommiin siis!

Pääsin testaamaan uutta Saksan maalta tilaamaani Boschin hiontahärveliä ja vielä kun sääkin oli kuin morsian, mikäs siinä suristellessa. Tai niin luulin. Kyllä on pieneksi laatikoksi paljon pintaa!

Kädet tutisten kannoin arkun urakan päätteeksi sisään ja pidin neuvoa antavan simapullon ääressä...

Toteutus: tököttiä pintaan

Pitihän sitä vielä saada tuotteet sudittua päälle, ainakin ensimmäinen rundi! Keräsin itseni sohvalta ja ryhdyin ihmettelemään pensseleitä ja purkkeja. Haju oli ainakin vakuuttava ja niin oli näkökin kun suti iski puuhun.

Nyt vaan jännätään miten terva imeytyy ja millä aikataululla. Sitä saa nyt ihmetellä reilussa Terva Leijonan tuoksussa :)

Viherkeitaan jäljillä

Perunaa

Kesä on lähtemässä hiljalleen käyntiin ja sitä myötä ulkonakin on kaiken moista puuhasteltavaa. Parvekkeemme oli hieman kolkko ja autio, joten päätimme lähteä korjaamaan asiaa. Ensimmäisenä hankimme jo varhain keväällä Agrimarketin 70% alennuksesta suuren ulkoruukun. Se on omiaan pienelle perunaviljelmälle. Idätin muutamat (4) Sikliä ja löin ne multiin heti kun lämpötilat sallivat. Sikli on varhainen lajike ja toivonkin, että satoa tulisi jo Juhannukseksi. Asiassa tuli tosin hieman takapakkia, koska koitin idättää perunoita viikon piirongin päällä. Ilmeisesti ne peijakkaat itävät paremmin pimeässä (kuten jääkaapissamme ja silloinkin kun ei haluaisi). Siirsin perunat piirongin sisään ja ituja ilmestyi muutamassa päivässä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt komeat naatit puskevat jo ruukusta.

Humalaa

Parvekkeellamme on myös sangen epäesteettinen sadevesiputki. Päätin yrittää maisemoida mokoman näkymiä haittaamasta. Sain  päähäni, että humala olisi omiaan tehtävään, koska se on nopea kasvuinen, hyvin peittävä ja vielä hyötykasvikin. Noudin parivuotisen taimen tarhasta ja iskin sen altakasteluruukkuun putken liepeille. Kasvu oli ilmiömäisen nopeaa heti kun tuli muutama lämmin päivä. Toistaiseksi liukas muoviputki vaikuttaa olevan hieman hankalasti humalan tartuttavissa, joten olen turvautunut teippikiinnityksiin. Toivon mukaan humala saa tukea itsestäänkin kasvaessaan. Tiemmä satoa salko alkaa tuottamaan vasta kolmantena vuonnaan, joten odotan innolla miten tässä käy :)

Tomaattia

Kävimme Uudenkaupungin kukkamessuilla ja sieltä tarttui toistaiseksi viimeinen hyötykasvi parveketarhaamme. Kyseessä on amppelitomaatti, joka on hieman suurempaa lajiketta. Valtaisan kokonsa, janonsa ja näkönsä vuoksi, ristimme hänet El Röhöksi. Tomaatti osoittautui ikäväkseni sangen hallan araksi ja roikutti lehtiään surkeana aamusta, kun lämpötila oli laskenut yöllä alle 10 asteen. Onneksi El Röhö toipui koettelemuksestaan päästyä sisälle lämpöön ja saatuaan vettä. Nyt olenkin varmuuden vuoksi kantanut amppelin sisään öiksi, jolloin ennustus on lupaillut samoja lukeamia.

Satoa odotellessa...

Raspberry Pi

Ostin jokin aika sitten uuden Raspberry Pi yhdenpiirilevyn tietokoneen. Kyseinen ihmelaite toimii 700 MHz ARM11 -prosessorilla ja pystyy vaikka mihin. Laitteessa on komposiitti sekä HDMI videoliitännät, kaksi USB porttia, 3,5 mm stereo jakki sekä RJ-45 verkkoportti.

Virtalähteenä voi toimia mikä tahansa micro-USB muuntaja, esim. uudehko Nokian laturi.

Näillä avuilla laitteesta saa vaikka mainion retropelikoneen, projekti johon itse ryhdyin ensimmäiseksi. Koska laitteen kiintolevyn virkaa toimittaa SD muistikortti, on koko softan vaihto hyvin yksinkertaista. SD kortti vain lukijaan ja ylikirjoitus tietokoneella ja datailu voi jatkua vaikka RasPi olisi ollut millaisessa solmussa tahansa. Ohjeet täällä.

Ikäväkyllä huomasin, että RasPi on vielä hieman herkkä SD-korttien suhteen ja jotkin kortit korruptoituvat helposti, etenkin laitetta ylikellotettaessa. Täältä pitäisi kuitenkin löytyä lista korteista jotka on todettu yhteensopiviksi.

Suosittelen myös Logitechin K400 langattoman näppäimistön ostamista. Se toimii heittämällä RasPin kanssa, sisältää touchpadin ja on myös aika halpa, noin 30-40 euroa. Lisäksi jos haluaa yhdistää WLANiin kiinteän verkon sijaan, suosittelen TP-LINK TL-WN725N v1 sovittimen ostamista. Tämä toimii myös heittämällä RasPin kanssa, mutta uudempi v2 vaatii manuaalisen asennuksen.  Lista muista yhteensopivista laitteista löytyy täältä. Jos aikoo yhdistää muita laitteita USB-portteihin, kannattaa myös tarkistaa niiden virrankulutus, koska RasPi pystyy antamaan 1200 milliampeerin laturillakin vain vähän virtaa USB porteille. Siitä huolimatta, ainakin edellä mainittu langaton näppis ja WLAN sovitin saavat nätisti virtaa 800 milliampeerin laturillakin.

Näiden hankintojen jälkeen lähdin retropie paketin asenteluun, joka osottautui monella tapaa oikeaksi ratkaisuksi ja nyt retroa tulee tuutin täydeltä. Lisää retropien asentamisesta ja konffaamisesta myöhemmin :)

Zimaa

Simaa kypsymässä

Sain tyttöystävältäni inspiraation tehdä simaa.
Pitkällisen tutkinnan jälkeen päädyin seuraavaan sima-reseptiin:

• 9 l vettä
• 900 g fariinisokeria
• 2 dl hunajaa
• 115ml 100% sitruunamehua
• 1/2 pussi BARSHOP viinihiivaa (15g)

1. Keitä osa vedestä (3-4 l). 
2. Laita sokerit ja hunaja vähintään 10 litran kattilaan tai ämpäriin ja kaada kiehuva vesi astiaan. 
3. Sekoita niin, että sokerit ja hunaja sulavat. 
4. Kaada loppu vesi (kylmä) astiaan.
5. Nostata hiiva ohjeen mukaan lämpimässä vedessä.
6. Lisää haaleaan seokseen sitruunamehu ja lopuksi hiiva. 
7. Anna käydä huoneen lämmössä (22°C) 4-5 päivää.
8. Pullota ja laita pulloihin teelusikallinen sokeria (ja muutama rusina jos haluat).
9. Päästä pulloista painetta tarvittaessa.

Raportoin vappuun mennessä millaista tuli :)